Kuten varmaan useimmat tietävät, hevosen, jolla ei ole aikaisempaa kilpailukokemusta, kouluttaminen kisahevoseksi vie aikaa. Saattaa mennä parikin vuotta ihan treenatessa kotona niitä pieniä asioita, joita hevoset ovat joskus ratsastuskoulussa sinulle opettaneet. Ne pari vuotta opetatkin itse hevosta. Oletko valmis siihen? Valmis treenaamaan sillä periaatteella, että vuosien työn voi pilata kymmenessä minuutissa. Se on aikamoinen riski, mutta toisaalta se on erittäin opettavaista ja hauskaakin hommaa.
Kilpaileminen
ei ole minulle se pääasia. Minulle tärkeintä ratsastuksessa ja hevosen
omistamisessa on luoda vahva side hevoseen. Saada iso eläin, jolla on oma tahto
ja paljon voimaa, luottamaan minuun, että harrastaminen on kivaa. Luulen, että
jossain vaiheessa, kun kisakentille päästään, kilpaileminen ja sijoittumiset
tuntuvat paljon hienommilta ja arvokkaammilta, kun on itse rakentanut hevosensa.
Tehnyt kunnolla työtä, nähnyt vaivaa sen eteen. Kun kouluttaa hevosta
perusasioista vaativampiin tehtäviin, syntyy nimenomaan se side, luottamus. Kun
hevonen ja ratsastaja tekevät yhteistyötä toisiaan ymmärtäen niin, että ratsastaja
on hevoselle selvä johtaja ja käyttää johtajuuttaan oikein, syntyy tuloksia.
Tuloksia, joita ei ole ilmestynyt tyhjästä eikä kukaan muu ole niitä itselle
valmiiksi tehnyt. Ne on tehty yhteistyössä uljaan, ison eläimen, hevosen,
kanssa.
Olemme
Himalajan kanssa vielä ihan alussa. Vaiheessa, jossa vasta tutustumme
toisiimme. En ole hypännyt sillä vielä ollenkaan. Kouluratsastuksen perusasioita
ollaan menty. Käynti, ravi, laukka, joitain taivutuksia. Kun kesä tulee,
treenaaminen on erittäin tärkeää. Toivon, että siinä vaiheessa olemme jo edes
vähän ”hitsautuneet” toisiimme. Nyt kun sitä vuoden parin ajan koulutamme ja
opetamme ratsuksi, voimme olla sitten valmiita kilpailemaan pikkuluokkia. Nyt
pitää kuitenkin vain keskittyä olennaiseen, eli siihen, että valmentajan avulla
opimme toimimaan kuin oikea ratsukko.
Kilpailut
ovat hauskoja ja jännittäviä, mutta niiden pitää olla sitä myös hevoselle. Kun
ratsukko astuu radalle, hevosen pitää olla ratsastajan hanskassa ja ratsastajan
pitää luottaa hevoseen. Ratsukko, joka vain kaahottaa radalla ilman järjen
hiventäkään, ei ole turvallinen kenellekään, eikä valmis kilpailemaan. Siksi
oikeanlainen ja säännöllinen valmennus ja valmentautuminen on tärkeää. Kuitenkin
pitää muistaa, että treenaamisen ei pidä olla liian vakavaa hiki hatussa
väkisin puurtamista, vaan sen pitää olla hauskaa. Silloin tulee juuri niitä
ihania onnistumisia!
-Vikke-

voisitko tehä susta ja vetkasta jonkun muisto postauksen? :) ja kivalta näyttää sun blogis, harmi kun on vasta näin vähän tekstejä;)
VastaaPoistaKiitos kehuista;) Tekstejä tulee, kunhan nyt taas menen ratsastamaan Himpulla. Joo, olen ajatellut tehdä Vetkasta muistopostauksen, olihan se niin kultainen poni<3 :)
Poistavoisitko tehdä meikkivideon tai meikkipostauksen? ps. toi sun banneri on niiiiiiin ihana!!!!!!!!<3
VastaaPoistaEn tee meikkipostauksia tms. Kiitos bannerin kehuista, minustakin se onnistui hyvin;)
VastaaPoistaPakko sanoa että monien vuosien työtä ei menetetä kymmenessä minuutissa, ei sitten millään :) Takapakkia tulee aina, mutta hevonen on todella anteeksiantavainen eläin, vaikka jäisit suusta kiinni, tipahtaisit niin että kannus iskeytyy hevosen kylkeen, tai tumpsahtaisit esteen jälkeen satulaan niin että se sattuu hevosta. Muuten tekstisi oli kyllä paljon kertova ja asiallinen, toivottavasti pärjäätte Himalajan kanssa hyvin!
VastaaPoistaJoo, näinhän se usein on myös, kuten sanoit. Toisaalta lainasin tekstissäni oman valmentajani kommenttia.:) Toivottavasti kaikki Himpun kanssa menee hyvin!:)Kiitos kommentista!
Poista