Ratsastusta Himalajalla

Olin tänään taas ratsastamassa Himpulla. Ajatella, viikon päästä Himppu tulee koeajalle! Se oli tänään tosi hieno. Himppu on ollut erittäin kiltisti ja rauhallinen, vaikka sen tallille on tullut ori. Ori on Himpun isä. Ensin juoksutin Himppua vähän kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin. Liina oli välillä ihan sekaisin kädessäni, ja kun minulla oli kädessä vielä pitkä juoksutuspiiska, tuntui juoksutus ihan hassulta :D. Tuntui, että minulla pitäisi olla kymmenen kättä, että kaikki tavarat mahtuisivat kyytiin! Onneksi Himppu oli kiltti ja osasi homman. Tosin se välillä tuli lähemmäksi ja lähemmäksi minua, mutta sain sen suurentamaan ympyrää tekemällä liinalla pientä aaltoliikettä. 

Ennen kuin menin itse selkään, valmentajani ratsasti Himpulla ja pehmitti sitä vähän. Kun Himppu tulee koeajalle, ei valmentajani välttämättä enää pehmitäkään sitä minulle. Silloin nähdään periaatteessa oikeasti, miten yhteistyömme sujuu. No, sitähän varten koeaika on. Himppu on päivä päivältä vireämpi, koska se on saanut lihasta. On hyvä, että hevosella on oma luontainen eteenpäinpyrkimys, ettei tarvitse koko ajan potkia sitä eteenpäin. Olemme joka kerta enemmän hitsautuneet yhteen, ja kaikki on mennyt hienosti. 

Himppu lähti välillä siirtymisissä kovaa, mutta kuunteli kuitenkin hyvin. Se on varsasta lähtien opetettu tottelemaan ääntä, joten minunkin on nyt opeteltava käyttämään kunnolla ääntä :--).  Jalkani eivät tänään heiluneet läheskään niin paljon kuin viimeksi, mikä on hyvä. Laukannostot käynnistä onnistuivat mielestäni erittäin hyvin, ottaen huomioon sen, että aiemmilla kerroilla olen nostanut laukan ravin kautta. Kaikki meni hyvin ja hevonen on mennyt paljon eteenpäin.

Ratsastuksen jälkeen valmentajani sanoi, että kun kesä nyt treenataan, syksyllä hyppäämme jo metrin rataa :---D. Hahah, suurta puhetta! Katsotaan nyt, miten tässä edetään. 

Äitini sai kivoja kuvia ratsastuksestani. Kun menimme Windyn tallille, äitini ratsasti sillä, ja sitten pesimme Windyn ja syöttelimme sitäkin. Otin paljon kuvia Windystä, ja osa onnistuikin hyvin, nyt kun heppa pysyi paikallaan :D.  

-Vikke-

Himpulla ratsastus ja Windyn irtohypytystä

Moikka! Olin tänään ratsastamassa Himpulla. Ulkona oli todella kuuma, varmaan jotain 20 astetta. Himppu oli tosi kivalla päällä. Se meni paljon paremmin kuin viimeksi. Välillä se kiihdytteli, mutta sain sen hidastamaan hyvin. Himppu on kehittynyt paljon viimeisen kuukauden aikana. Se kantaa itsensä jo hyvin, ja sille on tullut lihastakin.

Valmentajani juoksutti Himppua ensin, ja sen jälkeen ratsasti sillä vähän. Sitten minä menin selkään. Menin kaikissa askellajeissa, mutta en hypännyt. Olemme sopineet, että alan hyppäämään Himpulla vasta, kun se on koeajalla. Ensin taivuttelin Himppua käynnissä, ja kokeilin, onko se kuulolla. Sitten otin ravia molempiin suuntiin ympyrällä. Välillä Himppu meinasi lähteä juoksemaan, mutta sain sen hyvin pidettyä. Himppu rentoutui heti, kun myötäsin ohjista. Sitten otin laukkaa. Laukkasin ensin vasempaan kierrokseen. Vasemmassa kierroksessa Himppu meni hieman liian lujaa niin laukassa kuin ravissakin. Laukassa ongelmani on se, että ainakin ulkojalkani heiluu edestakaisin. Sen seurauksena hevonen menee kovempaa. Oikeassa kierroksessa jalkani ei heilu niin paljoa, joten hevonen menee hiljempaa ja kuuliaisemmin. Mitään ongelmia meillä ei hevosen kanssa ole ollut, eikä toivottavasti tulekaan.

 

 

 

Ratsastaessa Himppu on reipas ja kiltti, mutta koska se on niin nuori, eivät kaikki avut aina mene kerrasta läpi. Himppu on aika herkkä istunnalle ja pohkeille. Valmentajani kommentit olivat myönteisiä, ja minustakin ratsastus meni hyvin. Ratsastuksen jälkeen pesimme Himpun ja se sai syödä hetken ruohoa tallin pihassa. Näytin toiselle valmentajalleni videon, jonka äitini otti ratsastuksestani. Valmentajani sanoi, että hevonen on noin neljävuotiaan tasolla, ja että kovasti siinä on työtä. Se on ihan totta, mutta eiköhän tämä ihan hyvin suju. (:

Himalajan ratsastuksen jälkeen suuntasimme Windyn luo. Suunnitelmana oli irtohypyttää sitä. Tallikaverimme olivat tehneet maneesiin kujan, jossa hekin irtohypyttivät hevosiaan. Kun muut hepat olivat vuorollaan menneet, oli Windyn vuoro. Voi että se oli kyllä hauskaa katsottavaa! Windy hyppäsi todella hyvin ja oli aivan innoissaan. Kuva Windystä ei ole kovin hyvä, mutta eihän siitä hyviä kuvia saanut millään, kun hevonen oli koko ajan liikkeessä. :D Korkein este oli jossain 120 cm korkeudessa. Ei sitten viitsitty laittaa korkeammaksi, ettei Windy väsyisi. Se meni nimittäin niin hienosti, että onnistumiseen on kiva jättää. Alla oleva kuva on ainoa kuva, josta saa jotain selvää. ;D

 

 

Tänään olen viettänyt koko päivän hevosten parissa, ja hauskaa on ollut! Huomenna menen uudestaan Himpun luo. Toivottavasti menee hyvin!

Ja hei, yli tuhat katselukertaa on ylittynyt nyt muutaman päivän sisällä! :D Mitäs tykkäisitte postauksesta, missä esittelisin hieman erikoisempaa harrastustani, eli kissa-agilityä?

-Vikke-

Masolla taas ja Himalajahöpinöitä

Moi! Olin eilen Masolla estetunnilla. Ratsastin Voluterilla eli Terolla. Tunti meni ihan hyvin, mutta mielestäni edellinen kerta Wellulla meni paremmin. Terolla oli aluksi hieman vaikea ratsastaa, koska en ollut pitkään aikaan mennyt sillä. Minulla oli vähän vaikeuksia saada se laukkaamaan, mutta kyllä se alkoi sitten sujua, kun oli vain päättäväinen. Ratsastimme verryttelyssä kaikissa askellajeissa ja taivuttelimme heppoja sekä hyppäsimme pieniä kavaletteja ravissa. Sen jälkeen rupesimme hyppäämään linjoja ja sarjaa. Ne menivät kivasti, tosin välillä Tero siirtyili itsekseen raviin. Loppua kohden yhteistyömme alkoi sujua. Opettaja sanoi, että minulle tekee nyt hyvää ratsastaa monilla erilaisilla hevosilla, koska olen viimeiset neljä vuotta mennyt vain yhdellä hepalla eli Vetkalla. Ratsastin tunnilla kuulemma hyvin, mutta omasta mielestäni se ei sujunut ihan toivotusti. No, pitäähän niitä epäonnistumisiakin ja ei-niin-hyviä kertojakin olla ja tulla, muutenhan ei opi mitään. Virheistä oppii!

 

 

Menen Masolle seuraavan kerran vasta kesäkuun lopussa, mutta kohtahan alkaa Himalajan koeaika! Enää yhdeksän päivää kesäkuun alkuun. En ole viime aikoina käynyt ratsastamassa Himpulla, mutta menen tallille tulevana viikonloppuna, molempina päivinä. Valmentajani on ratsastanut Himpulla, ja se on kuulemma mennyt paljon eteenpäin koulutuksessa. Odotan innolla viikonloppua!

Ei haittaa, vaikka en vielä pääsisikään hyppäämään Himpulla. Tärkeintä on nyt vain saada alkavan kuukauden aikana yhteistyömme sujumaan. Himppu on ihan erilainen kuin Vetka, ja siksi sen koeajalle ottaminen on erittäin järkevää. Toivottavasti kuukauden päästä tilanne näyttää siltä, että Himpulla ja minulla sujuu sen verran hyvin, että Himpun tie päätyy minulle. ;)

Ennen kesäkuun alkua en välttämättä postaile niin aktiivisesti, mutta kun Himalajan koeaika alkaa, minulla on varmasti joka päivä kerrottavaa Himalajasta ja sen kehityksestä! :D

-Vikke-

Vetka

Sain Vetkan, kun olin ratsastanut puolitoista vuotta. Se oli ensiponini. Vetka oli erittäin reipas ja kiikutti minua välillä ravissa ympäri maneesia. Kun Vetka tuli, äitini sanoi minulle, että tämä poni opettaa minut hyppäämään. Niin opettikin. Tullessaan meille Vetka oli 17-vuotias. Kävin Vetkalla tunneilla ja kisoissa. Se oli oikea unelmaponi ja ruusukehai. Vetka oli 142 cm korkea suomenpienhevonen, ja väriltään vaaleanpunarautias. Syksyllä 2012 voitimme Vetkan kanssa LvR:n seuraestemestaruuden. Ne olivat meidän toiseksi viimeiset kilpailumme. Vielä lähellä vuodenvaihdetta osallistuimme JSR:n estekisoihin 60 cm ja 70 cm luokissa. Sijoituimme toiseksi 70 cm luokassa.

Vetka oli kiltti kuin mikä. Se ei ikinä halunnut heittää ratsastajaa selästään. Vetkan pahin jekku oli se, kun vei sitä vähän syömään vihreää ruohoa, se lähti jo parinkymmenen metrin päästä juoksemaan heinien luo. Vetkalla oli vanhassa kodissa ollut kaviokuume, minkä vuoksi se ei saanut syödä kauraa ollenkaan. Tuoretta ruohoa se sai syödä vain vähän, eikä sitä koskaan voinut laittaa laitumelle. Vetka oli minulle maailman tärkein. Se oli aina hyvä, mutta oli yksi asia, minkä opettelemiseen Vetkalla ja minulla meni tosi kauan. Nimittäin pohkeenväistö. Vetka vihasi pohkeenväistöä, eikä olisi millään halunnut tehdä sitä. Usein se lintsasikin siitä niin, että väisti etupäällä hienosti, mutta takapää tuli suorana perässä, ja silloin koko hevonen oli ihan banaani.

Ratsastimme Vetkalla äitini kanssa molemmat siihen asti, kunnes Windy tuli kesällä 2011. Sain Vetkan silloin kokonaan omakseni. Ratsastimme siis omilla hepoilla.

Vetkalla oli ison hevosen liikkeet, vaikka se oli ”poni”. Maaliskuussa 2013 Vetka alkoi ontua. Veimme sen klinikalle. Klinikalla Vetkalle tehtiin ontumatutkimus ja sen jalat kuvattiin. Kuvien perusteella Vetkan olisi pitänyt parantua kymmenessä päivässä. Klinikalta määrättiin Vetkalle myös kipulääkekuuri.

Kymmenen päivää meni, mutta Vetka ei parantunut. Kävimme hakemassa klinikalta Vetkalle uuden kipulääkityksen, ja samalla tilasimme uuden klinikka-ajan. Sillä kertaa eläinlääkäri hoksasi, että ongelma on ylempänä, ja Vetkan oikea olkanivel kuvattiin. Sieltä löytyi nivelrikko. Silloin eläinlääkäri sanoi, että Vetkasta ei enää tulisi käyttöhevosta.

Noin viikon kuluttua tilasimme lopetusajan, ja Vetka pääsi tuskistaan, laukkaamaan vihreimmille niityille.

Tiesin lopetuksen olevan ainoa oikea vaihtoehto, enkä kadu sitä ollenkaan. Itkin monta päivää Vetkan kuolemaa, mutta pääsin siitä yli, kun ajattelin, että Vetkalla on nyt parempi olla.

Syvimmät osanottoni kaikille hevosensa menettäneille. Lopetuspäätös on vaikea päätös, mutta loppujen lopuksi yleensä se ainoa oikea.

Vetka eli 21-vuotiaaksi, mikä on hevoselle jo hyvä saavutus. Vetka teki hienon ja kunniakkaan uran, ja päivääkään en vaihtaisi pois sen kanssa! Vetka oli kaksinkertainen seuraestemestari, ensin äitini kanssa senioriestemestari 2009, ja sitten minun kanssani junioriestemestari 2012. (:

Ostotarkastus ja edellisistä ratsastuskerroista Himpulla

Himpulla oli ostotarkastus Laukaan klinikalla. Käytimme Himpun siellä siksi, että tietäisimme, onko se terve ja kannattaako sitä ottaa koeajalle. Jos se kuukauden päästä osoittautuu hyväksi, ostotarkastus on jo tehty.

Kilnikalla Himpulle tehtiin laaja ostotarkastus. Ensin Himppu tunnusteltiin käsin. Sen refleksit testattiin niin, että eläinlääkäri siirteli ”kynää” Himpun päässä ja muussa ruumiissa.   Himppua jännitti hieman, mutta se ei riehunut ollenkaan. Rauhoittelin sitä ja annoin sille pari sokeripalaa.

Refleksitutkimusten jälkeen Himppu vietiin taivutuskokeisiin. Klinikalla on erikseen taivutuskoepaikka, joka on suora käytävä. Käytävän pohja on betonia, jotta nähtäisiin, miten hevonen oikeasti reagoi taivutuksiin (taivutuskokeissa pitää olla kova alusta). Koe tehdään niin, että ensin ell taivuttaa hevosen jalan, ja sen jälkeen käsketään hevonen suoraan raviin. Jokaiselle jalalle tehdään tämä koe. Kun kokeet suoralla käytävällä on tehty, viedään hevonen maneesiin, ja sitä juoksutetaan kaikissa askellajeissa. Maneesissa hevosen jalkoja ei enää taivutella. Himppu suoriutui tästäkin hyvin. Taivuttelujen jälkeen Himppu kuvattiin, eikä kuvissakaan ollut mitään ongelmaa.

Himppu käyttäytyi klinikalla erittäin hienosti. Se hirnui kovaa ihan jokaiselle hevoselle! ;) Myös traileriin lastaukset ja klinikan pihassa taluttaminen menivät hyvin ilman minkäänlaista ongelmaa. Hyvä Himppu!

Teen postauksen Himpulla ratsastamisesta heti, kun saan sovittua ajan, milloin pääsen sen kotitallille ratsastamaan sillä. Sitä ennen voin kertoa, miten edelliset kerrat ovat sujuneet.

Ensimmäisellä kerralla kävin vain hoitamassa Himppua, ja minulle kerrottiin, millainen hevonen se on. Himppu vaikutti oikein kivalta, ja sovimme ajan, milloin pääsen testaamaan sitä ratsailla. Kasvattaja näytti hevosen liikkeitä ensin minulle. Sitten minä menin selkään. Himppu oli tosi kivan tuntuinen selästä käsin. Ratsastin kaikissa askellajeissa, ja hyvin meni. Himppu oli oikein kuuliainen, ja teki kaikki testaamani asiat hienosti. 

Kävin vielä toisenkin kerran ratsastamassa Himpulla. Sekin kerta meni hyvin, tosin Himppu oli silloin hieman vireämpi. Se ei aina olisi halunnut hiljentää vauhtia, mutta totteli kuitenkin ihan hyvin. Menin silloinkin kaikkia askellajeja, mutta kummallakaan kerralla en hypännyt. Olemme sopineet, että koeajalla Himpun kasvattaja eli minun valmentajani opettaa minua, ja pääsen silloin hyppäämään. Jes!

Hyvää äitienpäivää kaikille!

-Vikke-

Ajatuksia hevosen kouluttamisesta ja kilpailemisesta

Kuten varmaan useimmat tietävät, hevosen, jolla ei ole aikaisempaa kilpailukokemusta, kouluttaminen kisahevoseksi vie aikaa. Saattaa mennä parikin vuotta ihan treenatessa kotona niitä pieniä asioita, joita hevoset ovat joskus ratsastuskoulussa sinulle opettaneet. Ne pari vuotta opetatkin itse hevosta. Oletko valmis siihen? Valmis treenaamaan sillä periaatteella, että vuosien työn voi pilata kymmenessä minuutissa. Se on aikamoinen riski, mutta toisaalta se on erittäin opettavaista ja hauskaakin hommaa.
 

Kilpaileminen ei ole minulle se pääasia. Minulle tärkeintä ratsastuksessa ja hevosen omistamisessa on luoda vahva side hevoseen. Saada iso eläin, jolla on oma tahto ja paljon voimaa, luottamaan minuun, että harrastaminen on kivaa. Luulen, että jossain vaiheessa, kun kisakentille päästään, kilpaileminen ja sijoittumiset tuntuvat paljon hienommilta ja arvokkaammilta, kun on itse rakentanut hevosensa. Tehnyt kunnolla työtä, nähnyt vaivaa sen eteen. Kun kouluttaa hevosta perusasioista vaativampiin tehtäviin, syntyy nimenomaan se side, luottamus. Kun hevonen ja ratsastaja tekevät yhteistyötä toisiaan ymmärtäen niin, että ratsastaja on hevoselle selvä johtaja ja käyttää johtajuuttaan oikein, syntyy tuloksia. Tuloksia, joita ei ole ilmestynyt tyhjästä eikä kukaan muu ole niitä itselle valmiiksi tehnyt. Ne on tehty yhteistyössä uljaan, ison eläimen, hevosen, kanssa.

Olemme Himalajan kanssa vielä ihan alussa. Vaiheessa, jossa vasta tutustumme toisiimme. En ole hypännyt sillä vielä ollenkaan. Kouluratsastuksen perusasioita ollaan menty. Käynti, ravi, laukka, joitain taivutuksia. Kun kesä tulee, treenaaminen on erittäin tärkeää. Toivon, että siinä vaiheessa olemme jo edes vähän ”hitsautuneet” toisiimme. Nyt kun sitä vuoden parin ajan koulutamme ja opetamme ratsuksi, voimme olla sitten valmiita kilpailemaan pikkuluokkia. Nyt pitää kuitenkin vain keskittyä olennaiseen, eli siihen, että valmentajan avulla opimme toimimaan kuin oikea ratsukko.

Kilpailut ovat hauskoja ja jännittäviä, mutta niiden pitää olla sitä myös hevoselle. Kun ratsukko astuu radalle, hevosen pitää olla ratsastajan hanskassa ja ratsastajan pitää luottaa hevoseen. Ratsukko, joka vain kaahottaa radalla ilman järjen hiventäkään, ei ole turvallinen kenellekään, eikä valmis kilpailemaan. Siksi oikeanlainen ja säännöllinen valmennus ja valmentautuminen on tärkeää. Kuitenkin pitää muistaa, että treenaamisen ei pidä olla liian vakavaa hiki hatussa väkisin puurtamista, vaan sen pitää olla hauskaa. Silloin tulee juuri niitä ihania onnistumisia!

-Vikke-