Jalat ilmassa ohjaus ei toimi

Tässä postauksessa kirjoitan mielipiteeni omilla taidoilla tai omaisuudella ”leijumisesta”. Usein tapaa ihmisiä, jotka ovat niin sanotusti täynnä itseään. He usein ”leijuvat” omilla taidoillaan tai asioilla, joita heillä on. Usein omilla taidoilla leuhkiessa tulee suurenneltua asioita, eli kerrottua osaavansa jonkun asian paljon paremmin kuin todellisuudessa osaakaan. Silloin pidetään itseä NIIN paljon parempana kuin muut, ja muita NIIN paljon huonompana kuin itse on. Tällaiset ihmiset ovat suoraan sanottuna todella ärsyttäviä. 

Sen lisäksi, että omalla käytöksellään muita kohtaan herättää vihan tunteita ja ärsyttää, leuhkiminen johtaa myös siihen, että nekin taidot, joita jo osaa, rappeutuvat. Kun alkaa ajatella, että osaa asiat jo niin hyvin, ettei kenestäkään tarvitse ottaa mallia tai kuunnella ohjausta, ei pääse kehittymään paremmaksi. Päinvastoin, osaaminen alkaakin mennä pikkuhiljaa alaspäin. Niin sanotusti nuolaisee ennen kuin tipahtaa.

Kun pysyy nöyränä ja kuuntelee ohjeet, pääsee paljon pidemmälle. Mieluummin kannattaa kertoa taitojaan hieman alakanttiin, koska silloin tulee oltua nöyrä ja opeteltua asiat oikein ja oikeassa, sopivassa järjestyksessä. Mitään vaihetta kehittymisessä ei saa, eikä voikaan, jättää väliin. Nöyrästä, avuliaasta ja kiltistä ihmisestä pidetään paljon enemmän, kuin leuhkasta itsensäparastelijasta, joka ei arvosta muiden työtä.

Tavaroilla ja muulla omaisuudella leuhkiminen on ihan yhtä huono asia, kuin omilla taidoilla leuhkiminen. Tosiasia on, että kaikilla ei ole mahdollisuutta niihin asioihin, joihin ehkä jollain toisella on. Pitää olla tyytyväinen niihin asioihin, joita itsellä on, mutta se ei tee kenestäkään parempaa tai ylempiarvoista ihmistä, että omistaa jotain enemmän kuin toinen.

Tallikisat ja onnistunut estevalmennus

Olimme Himpun kanssa viime sunnuntaina Himpun kotitallin järjestämissä tallikisoissa. Menin samat luokat kuin viimeksi: 60 cm—70cm ja 80 cm—90 cm. Tällä kertaa Himppu eteni paremmin ja reippaammin kuin viimeksi, joten tuloksetkin olivat parempia. Sijoituimme 60 cm—70 cm luokassa neljänneksi. 80 cm—90 cm luokassa meiltä putosi perusradalla puomi etäisyysvirheen takia, mutta olen silti tosi tyytyväinen myös siihen rataan.

Tallikisat ovat tosi kivoja, koska Himpun kisaura on niin alussa. Se saa kokemusta, eikä kilpaileminen ole tallikisoissa vielä niin vakavaa. Suunnitelmanani olisi tänä vuonna kilpailla Himpun kanssa muuallakin kuin sen kotitallilla, estekorkeutena 80 cm:stä ylöspäin.

Videot kisaradoista tulevat myöhemmin, jos saan lähetettyä ne.

Torstaina olin estevalmennuksessa. Harjoittelimme mm. innareita ja kaarevia teitä. Ensimmäisenä tehtävänä menimme ympyrälle laitetut puomit innariväleillä. Himppu meni hyvin, eikä harjoitusta tarvinnut kauan toistaa. Seuraavaksi menimme pitkän sivun alkuun laitetut innarit, joilta jatkettiin neljällä laukalla kaarevalla tiellä okserille. Myöhemmin tämä tultiin myös kolmella laukalla. Himppu meni hyvin, ja etäisyydetkin osuivat suurimmaksi osaksi kohdilleen.

Tulimme näiden harjoitusten jälkeen muutamia muita kaarevia teitä, ja niiden jälkeen hyppäsimme vielä rataa. Rata alkoi innareista, ja jatkui kolmella laukalla suoraan pitkällä sivulla olevalle sarjalle. Sarjan väliin tuli kaksi askelta. Sarjalta jatkettiin ympyrälle, jonka puomeista keskimmäinen oli nostettu pikkuesteeksi. Ympyrältä tultiin toiseksi ensimmäisen harjoituksen okserille. Okserin jälkeen tultiin vielä C-päädyssä vinottain olevalle pystyesteelle, jolta jatkettiin sarjalle. Himppu meni tosi hienosti. Se ei pudottanut puomeja kuin yhdellä esteellä, kun se hyppäsi liian läheltä. Olen hirmu tyytyväinen Himppuun! Harkat meni niin superhyvin, että näin saisi mennä jatkossakin! 

Lopuksi vielä video radasta.